Kaksi vuotta, neljä kuukautta ja kymmenen päivää ajamatta, tuo jättää jo jälkensä pyörään...
Teki mieli lähteä kevään ensimmäiselle nastattomalle lenkille. Nopeiten se käy, kun kaivaa tallin perukoilta vanhan sotaratsun, jossa on alla nappulakumit, kö?
Jekyll esiin pyöräkasasta. Renkaat tyhjänä. Mittarin paristo tyhjä. Iskaripaineet taatusti laskeneet. Jarrukahvatkin näemmä pehmoisia, toinen menee tankoon asti ilman vaikutusta, toinenkin tosi syvälle ennen jarrun lukittumista.
No, sivupöydältä löytyi jarrunestepullo varustettuna valmiiksi Hayesin sovitteella. Kahvat olin jättänyt pannutusten varalta niin löysään, että ne sai käännettyä ilman avaimia pystyyn. Takajarrun ilmaustulppa pois, letkusovite kiinni. Kahvasta pumppailemalla ja letkua naputtelemalla nousivat ilmakuplat vähitellen nestesäiliöstä ylös letkuun, tilalle valui jarrunestettä. Ilmeisesti jarrusta on vain haihtunut jarrunestettä pitkän seisonta-ajan aikana. Tuntuma palasi kahvaan ja lopulta kuplintakin loppui. Letku irti, tulppa paikoilleen ja operaation uusinta myös etujarruun, josta ei loppujen lopuksi montaa kuplaa noussut.
Seuraavaksi renkaisiin paineet. Samoin iskariin piti lisätä jokunen pumppaus, paine oli laskenut neljänneksellä.
Unionin mittari tuotti positiivisen yllätyksen. Uudella paristolla mittari osasi kaivaa muististaan kaikki vanhat tiedot esiin, mitään asetuksia ei tarvinnut uusia ja historiakin oli tallessa!
Vielä tönköksi menneen keulan herkistely raottamalla pölysuojia o-rengastyökalulla ja suihkauttamalla iskarivoiteluölyä väliin.
Valmis, lenkille!
Olisi sittenkin tainnut olla nopeampi vaihtoehto vaihtaa johonkin aktiivipyörään nastattomat renkaat...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti