19.6.2012

Sinkulaa eteenpäin

Sinkulan ketjunkiristäjäksi löytyi vanha XTR RD-M900 takavaihtaja, josta oli B-tension-säädön stoppari lohjennut pois. Kuluneilla alumiinirissoilla ilman B-tension ruuvia 231 g, kevyesti modattuna ylipitkillä rajaruuveilla ja ilman vaijerikiinnikkeitä 228 g. Takahaarukan ja vaihtajan väliin pitää rakentaa 'äänenvaimennin', sillä tässäkin tapauksessa vaihtajan vivusto tulee hakkaamaan röykyissä takahaarukan alapintaan.

Kammiksi Middleburnin RS-7:t ATB-spiderilla ISIS-keskiölle 170 mm pituisena ja mustana, oikea 298 g, vasen 203 g. Keskiöksi vaikka FSA Platinum ISIS 68/113mm, ei haittaa väärä muhvikoko, sillä vastaholkki sopii sisään muhvin ja kampien Q-arvo on aika railakas.

Välillä hakemaan lisää osia ja työkaluja...

Istuimeksi vaihtunee mustavalkoinen BBB BSD-1S SupremeBase (240 g). Etujarrun adapteriksi BBB BBS-91 PowerMount 180 m (7 g + ruuvisarja 17 g). Vielä tarvittiin Avidin omasta 185 mm adapterisarjasta säätöprikat (3 g) satulan ja adapterin väliin, jotta sai satulan oikealle korkeudelle.

Keskiömuhvin kierteiden puhdistus ja päätyjen oikaisu.
FSA:n keskiöpatruuna puhtaaksi, hyvään rasvaan, paikoilleen ja momenttiin.

Eturattaaksi BBB BCR-31 CompactGear 34T/110 (34 g).
Bashring syntyi peltisaksilla ja viilalla Sinzin 38T eturattaasta, painoa peräti 47 g.
Nämä kampeen kiinni Brand-X Bikesin punaisilla ratasruuveilla ja muttereilla (5 pria 10 g).

Kammenruuveiksi sai NC-17:n punaiset M15 aluruuvit (19 g) kikkakolmosella; kiristin kammet ensin paikoilleen teräksisellä ruuvilla, jonka jälkeen korvasin ne näillä kevennyspalikoilla. Kammen varsinaista kiristämistä en näillä uskaltaisi kokeilla.

18.6.2012

Siivousilta

Tallissa vuorossa suursiivous.

Kaikki lattialla olleet pyörät ulos talon päätyyn.
Matot ulos, puistelu.
Poistolistalle meni kasa tyhjiä pahvilaatikoita sekä laatikollinen taka-akselin päihin kiinnitettäviä pyörätelineitä.
Lattian lakaisu. Vanhoista käytävämatoista oli taas murentunut pohjakumia jauheeksi lattialle, peräti kaksi rikkalapiollista!
Lattioiden imurointi. Puutarhatarvikkeita tekniseen tilaan, tavaroiden järjestelyä.
Matot takaisin puhtaalle lattialle.
Pyöriä sisään vähän uudessa järjestyksessä, talliin kun ilmaantui järjestelemällä melkein pari neliötä uutta tilaa. Kärry nippuun, taas säästyi melkein neliön verran lattiatilaa.
Pyöriä sisään tuodessa pumppasin samalla renkaat täyteen. Virtue Ltd:n eturengas oli vajunut pehmeäksi, vuotaa ilm. jostain. Mustin taipunutta prestan karaa oikoessa sen kärki jäi tietenkin käteen. Tarkoitti samalla sitä, että ensimmäisellä pumppauksella kara solahti renkaan sisään ja venttiilin irrotuksen jälkeen rengas puhalsi kaikki ilmat pihalle... Renkaanvaihtoa tiedossa.

Kaikkien pyörien ollessa taas sisällä aloin etsiä uuteen sinkulaprojektiin sopivaa 190 mm takaiskaria. Ensimmäinen Manitou Swinger ISX ei sopinut millään tavoin, lisäsäiliö tai säätövivut ottivat aina runkoon kiinni, käänteli iskaria miten päin tahansa.

Vähän vanhempi Manitou Swinger Air 4way (415 g) näytti sopivan ylösalaisin asennettuna. Iskarissa kiinni olleet Octagonin 33,0/8 mm (11 g) ja 28,0/8 mm (9 g) soviteholkit irti. Laatikosta kaivelemalla löytyi kaksi paria 21,8/6 mm holkkeja (15 g), joiden pitäisi sopia Virtueen. Käytännössä keinuvivun pää oli sopiva, mutta runkokiinnikkeeseen olisi saanut olla 22 mm holkit. Kaivoin 0,1 mm säätöaluslevyt kummallekin puolelle, näiden kanssa sopiva toleranssi. Kierrelukitetta ja kiinnitysruuvit momenttiin.

Sitten ihmettelemään paineita. Pumppasin 150 psi sisään, antoi painumaksi ilman juomareppua noin 30 %. Lähdetään tästä alkuun.

Takajarrulevyksi punainen Alligator StarLite 160 mm (91 g) ruuveineen (15 g).
Etulevyksi Ashima AiRotor 180 mm (114 g) ruuveineen (12 g).


Ykkösessä ollut BBB BCP-04C mittari kaikkine tarvikkeineen ja nippusiteineen oli 94 g.

14.6.2012

Kevennyssinkula

Illalla Ykköstä purkaessa alkoi mielessä pyöriä osaruletti...

Freddie's Revenget (etu 1036 g, kolme revennyttä nastatonta nappulaa; taka 1036 g, pari-kolme kärjetöntä nastaa) ja sisärenkaat (ChengShin Super-Thin 129 g; BBB Ultralight BTI-67 128 g) - takaisin hyllyyn.

Shimano WH-M776 kiekot (etu 970 g + CL-lukkorengas 10 g; taka 1091 g + CL-lukkorengas 10 g + QR 64 g) - värityksen puolesta sopisi maastosinkulaan? Ei, säästetään sittenkin Redemptioniin. Ruuvasin tubeless-venttiili valmiiksi kiinni.

Shimano SM-RT78M 180 mm CenterLock-jarrulevy (167 g) - hyllyyn.
Shimano SM-RT52 160 mm CenterLock-jarrulevy (164 g) - hyllyyn.
Shimano CS-M770 11-34T pakka (301 g) - Redemption, hyllyyn?
Shimano BL/BR-M775 XT-etujarru 800 mm (281 g) - Redemption, hyllyyn?
Shimano BL/BR-M775 XT-takajarru 1500 mm (295 g, vajaa täyttö?) - jarrusatulan vaihtoon; Redemption, hyllyyn?
Shimano IS-adapteri R160 (21 g) + 4 kpl M6x18 kuusiokoloruuvi (27 g) - Redemption, hyllyyn?
Fox Float RP23 200/51 mm 6/21,85 mm puslilla (262 g) - testataanko sopivuutta 10-Felt Virtuen runkoon?

No niin, sitten lipsahti...

Virtuen runko seinältä, kokeillaan nyt ensin hitsaamattomana. Korvake (20 g + ruuvit 4 g), Promaxin istuinkannattimen kiristin (26 g) ja iskarin tilalla ollut tuki irti, runko vaa'alle: 2705 g. Painonsäästö olisi 647 g verrattuna nykyiseen L-koko 08-Compulsion 3:een.
Iskarin kiinnitysruuvit M6x40 (n. 10,5 g) ja osakierteinen M6x35 (n. 9,5 g).

Ykkösen ylipitkä iskari sopi paikoilleen väärin päin asennettuna, oikein päin otti ilmaventtiili kiinni keinuvipuun. Perää piti esijännittää aika reippaasti, mutta muuten iskari sopi nätisti. Paineet pois, iskari kasaan, ei ilmeisesti ongelmia täälläkään päässä. Hmmm, entäpä päälle istumalla?

Takakiekoksi Redeen ennakolta suunniteltu Mavic 719 Novatecin kevytnavalla (968 g).
Kiinni Joytecin pikakiinnitysakselilla (62 g).

Keulaksi sopisi värien puolesta kohtuullisen nätisti Ykkösen 20 mm läpiakseli Manitou Minute (1826 + 72 g). Periaatteessa sentin-pari ylipitkä jousto, mutta muuten ei pahan pituinen, kokeillaan...
Keula irti Ykkösestä integroitua mallia olevan CaneCreek VP-A61ACK ohjainlaakerin (84 g) kera. Laakerien ja pesien puhdistus, rasvaus, keula paikoilleen.
Virtuessa kymmenen milliä lyhyempi 120 mm emäputki, menee spacerit uusiksi. Vaihdoin Ykkösessä olleiden tilalle 15 + 5 mm BBB UltraSpacet (4,65 + 1,55 g), väliin Feltin punainen 5 mm alu-spacer (4 g) tehosteeksi.

Stemmiksi 100 mm Uno (122 g).
Stemmin päälle vielä 5 mm UltraSpace sekä RCZ:n punainen kiristystulppa integroidulla ruuvilla (6 g).
Ohjaintangoksi Ykkösestä BBB FiberLite OS (207 g).

Etukiekoksi taakse jo laitetun Mavic 719/Novatecin pari (890 g).
Renkaina näillä oli jo valmiina Panaracer Rampage SC:t (651/635 g) BBB:n kevytsisureilla (á 127 g).

Istuinkannattimeksi värimaailmaan joten ja kuten sopiva hopeinen Thomson Elite 30,9/410 mm (269 g).
Istuimeksi saman painoinen Velon valmistama Felt, vihreä korosteväri sotii hieman vastaan... Korkeus laskurin mukaiseksi, 732 mm.

Nyt pääsi jo istumaan päälle, kunhan paineisti ensin renkaat. Keskiö taitaa nousta ylipitkällä iskarilla turhan ylös, pitänee harkita 190 mm vaihtoehtoja tuon tilalle. Kajuuttaa voinee toisiin pyöriin mittanauhan kanssa suoritetun vertailun perusteella vielä lyhentää toisella ohjainkannattimella, jollei kulmien muutos lyhyemmällä iskarilla jo korjaa asiaa.

Vielä jarruiksi hyllystä Avid Juicy 7:t (taka 1400 mm 292 g + adapteri 20 g + 2 kpl M6x38 satularuuvit säätöholkkeineen 20 g + adapteriruuvit 2 kpl M6x18 9g, etu 850 mm 289 g + 185 mm adapteri 14 g + M6x45 & M6x38 ruuvit säätöholkkeineen 25 g). Letkut paikoilleen, satulat vielä löysään.
Etupään adapterin joutunee vielä vaihtamaan 180 mm levylle sopivaksi, jos/kun jarrulevyiksi tulee värikoodatut Ashima/Alligatorit.

Sitten miettimään voimansiirtoa... Ketjuksi varmaankin punainen Taya, mutta mitä muuta...

10.6.2012

Lenkkihuolto, rengasrikko

En sitten lenkille lähtiessäni tullut napit korvissa ja popit soiden tarkistaneeksi ketjuöljytilannetta, joten vinkuivat ihan sikana... Päätin kohtuullisen nopeasti polkaista lenkin työpaikan kautta, jotta pääsisin vikinästä.

Ketjuöljyjen lisäksi päätin kokeilla lyhyempää ohjainkannatinta ja kääntää tankoa jonkin verran ergonomisempaan asentoon, oli jonkin verran liikaa takakenossa. Valkoisen Unon 100 mm tilalle tuli BBB UltraForce 90 mm pituisena (123 g). Tangon kääntö kompensoi osan lyhennyksestä, mutta ajoasento muuttui silti paremmaksi, aavistuksenomainen kurottamisen tunne katosi.

Verstaalla kun oltiin, niin päätin vielä katkaista pitkästä takajarrun letkustakin pätkän pois, melkein 20 cm. Takakiekko pois, jarrupalat yhteen (vaati pad contact -säädön kääntämistä ääriasentoonsa), letku auki kahvasta, tarvittavan letkun pituuden mittaus ohjaus linkussa oikealle, letku poikki leikkurilla, uusi helmi letkuun, uusi pääte letkuun, letkun kiristys kahvaan, jarrupalat isolla meisselillä pohjaan, takakiekko paikoilleen, jarrun pumppailua. Katkaisun jälkeen takajarrusatulaa piti hieman keskittää, Avid kun on niin kapealla jarrupalojen välyksellä, että pienikin muutos takakiekon asennossa voi johtaa jarrun laahaamiseen. Satula löysään, jarru kiinni, ruuvien kiristys, toimii, matka jatkuu!

Lenkillä Pääskyvuoren kallioportaassa takarengas taittui yllättäen alta, paineet olivat kateissa. Pumppu repusta ja lisää ilmaa. Rengas ei kuitenkaan ottanut täyttyäkseen, joten pyörä nurin, takakiekko irti ja sisärenkaan vaihto. Alkuperäisessä oli pieni reikä sisäpuolella lähellä venttiiliä, ei jälkeäkään aiheuttajasta?!? Uusi rengas tilalle ja täyttö. Jäi aika matalat paineet, mutta selvisin kuitenkin kotiin asti kunnialla 80 km lenkin päätteeksi. Ainakin Contin 2.4 Mountain King vaatii sen Stanin suositteleman 37 psi:n paineen, jotta nousee nätisti vanteelle. Käsipumppauksella maasto-olosuhteissa rengas jäi osittain nousematta, pitää muistaa korjata kotona...

4.6.2012

Savut ja kuvaustuokio

Virtuella töihin, paluu metsien kautta. Enpä muista, milloin viimeksi on ollut yhtä hauskaa pyörän päällä!

Kotoa kamera ja meluvallille:







3.6.2012

Virtueta edelleen

Siivouskaapista karhunkieltä ja hankaamaan Stanin ohjeiden mukaan vanteiden sisäpinnat himmeiksi. Samalla pyrin tasoittelemaan maalauksen epätasaisuuksia. Hinkkailun jälkeen pintojen pesu viinalla.
Kiekko kerrellaan rihtauspukkiin. Ei ollut adaptereita 15 mm läpiakselille, mutta ne sai värkättyä nopeasti katkenneesta taka-akselista kartioineen sekä pikalinkusta. NoTubes vanneteipit Stan-sedän ohjeiden mukaan tiukasti venyttäen vanteille. Venttiilinreikään viilto mattoveitsellä, reiän avaaminen pyöröviilalla. Sen jälkeen ulkorenkaat ja sisurit paikoilleen ja painetta sisään 37 psi, jotta teipit varmasti tarttuvat vanteeseen ilmatiiviisti. Taidan aluksi jättää vielä sisurit paikoilleen. Kiekot paikoilleen.

Pyörä telineestä lattialle. Satulan pudottaminen normikorkeuteen ja mallaamaan grippien, jarrukahvojen ja vipujen asentoja. Grippien ruuveihin rasvaa, gripit kiinni. Jarrukahvat vähän sisäänpäin gripeistä, kahvat sopivasti alaviistoon ja ruuvit kiinni. Vivut kahvojen kylkeen, ruuvit kiinni. Ohjainkannattimen keskitys, ohjainlaakerin kiristys, ohjainkannatin tiukkaan. Tangon keskitys, kiristys.

Seuraavaksi takavaihdevaijerin kiristys ja vaihteiden säätöön. Ei tule mitään. Tässä vaihessa tuli vasta mieleen, että uusi XT-vaihtajahan (243 g) oli 10-vaihteisesta sarjasta. No, vastaava 9spd vaihtaja (229 g) irti Ykkösestä ja puhdistamaan. Palautusjousn sisään oli jostain (?) työntynyt oksanpätkä, joka piti poistaa paloittelemalla. Purin samalla koko vaihtajan, vaihdoin häkin jousen kireämpään asentoon ja korvasin alkuperäiset rissat (n. 19-20 g) Believe Bikesin kuulalaakeroilluilla vihreillä alumiinisilla (n. 25-26 g). Muutama gramma takkiin (236 g; vaa'an mittaustarkkuus heittää), mutta 'show must go on'... ;o)

Vaihtajia vertaillessa huomasin, että kympistä saisi toisen vaijeristopparireiän poraamalla tehtyä yleisvaihtajan molempiin systeemeihin.

10-vaihtaja pois, ysi tilalle. Ketjut ja vaijeri kiinni, säätämään. Kappas, YBN:n kaareva ketjulukko ei mahtunutkaan enää uusilla rissoilla taittumaan ylärissan ja häkin välistä. Rissan olake nosti lukon ulkonevista kylkilevyistä ketjun ylös, jolloin se otti häkin poikkipienaan kiinni. YBN:n lukko pois, SRAMin PowerLink tilalle, toimii. Takavaihtajan säädöt kohdalleen, vaijeri poikki ja Feltin musta pääteholkki pikaliimalla kiinni.

Etuvaihtajan alaraja kohdilleen. Vaijerin veto putkitettuna tuntui ensin venyvän kiristettäessä kuin makaroni, mutta asettui vaijerinkiristyspihdeillä. Triplettivivun ja -etuvaihtajan yläraja piti asettaa vaihtamalla pidempi rajoitinruuvi alkuperäisen tilalle. Oli hieman vaikeuksia löytää sopivaa, mutta lopulta löytyi riittävän pitkä pienellä kannalla. Raja kiinni, vaijeri kiinni, pääteholkki. Viinalla puhdistettuun rungon etuosaan kiinni sen muotoihin etukäteen puristeltu tarrakiinnitteinen BBB HydroGuide letkuankkuri ohjaamaan etuvaihtajan vaijerin kuorta sulavammin selvemmille vesille kohti vipua. Emäputken ohitukseen molemmille vaihtajankuorille myös BBB CableWrap rungonsuojat.

Vaihteita säätäessä selvisi, että Middleburnin rattaan hyvin voimakkaat sisäpinnan nostorampit laahaavat pikkurattaalta taakse ristilinjoilla kulkevaan ketjuun. Pitänee vaihtaa ratas ohuempaan tai yrittää shimmata pikkuratasta. Pikkuratas tosin on jo melko lähellä runkoon kiinnitettyä kevlar-ohjainta.

Tulos tässä vaiheessa 12,08 kg:


Vielä valkoinen BBB BCP-04C kadenssi- ja nopeusantureineen kiinni sekä Garminin teline stemmin päälle.

2.6.2012

Virtue-projekti jatkuu

Etuvaihtajan, rattaiden, bashringin sekä vanneteippien saavuttua Virtue-projekti voi jatkua.

Blackspire C4 bashringin (105 g) mukana tuli pidemmät ratasruuvit (4 kpl 17 g), mutta halusin tukevamman rakenteen, joten korvasin alkuperäiset kampisarjan vastamutterit Evilin bashringin mukana tulleilla 14 mm pituisilla (4 kpl 17 g). Ruuveiksi riittää tällöin tavallisen pituiset, joten pystyin käyttämään Mowen vihreiksi anodisoituja alumiiniruuveja (5 kpl 5 g, tarpeettomat mutterit 5 kpl 4 g). Pieni epävarmuus jäi siitä, että olisiko pitkiä muttereita pitänyt varmuuden vuoksi lyhentää millillä-parilla, jotteivat pääse pohjaamaan ruuviin muovisen bashringin vähitellen muovautuessa. Korjataan jälkeenpäin, jos on tarvetta.

Middleburnin 40T (82 g) ja bashrin kampeen kiinni. Blackspiren vihreä 26T (51 g) kiinni kampisarjan alkuperäisillä isojen rattaiden mustilla alumiiniruuveilla (4 kpl 5 g) alkuperäisten pikkurattaan teräsruuvien (4 kpl 12 g) sijaan.

Kampisarja paikoilleen, kiristys. Hybridilaakerit pyörivät iloisesti myös kiristettynä!

XT-etuvaihtaja (FD-M771, 164 g, mukana tulleet tarpeettomat 31,8 mm adapterit n. 2 g) hollille. Ketjuksi YBN:n vihreä SFL-H9 Duckweed, 110 lenkkiä 274 g + lukko 2 g. Lyhennetään myöhemmin...

Seuraavaksi XT-vivut (ST-M770) Ykkösestä; lukkogripit irti, jarrut irti, vaijerit irti, vivut irti (oikea 132 g, vasen 129 g). Kuitutankoa vasten tulevat särmät pyöreämmiksi ennen asennusta. Virtuesta löysässä olleet gripit ja jarruvivut irti, vivut näiden taakse, jarrut ja gripit takaisin tankoon.

Sitten arpomaan vaijereita. Vaihtoehtoina Jagwiren limevihreät tai valkoiset tai BBB:n mustat. Valkoisia olin jo kokeillut aiemmin, eivät oikein sopineet. Nut pujotin vihreän vaijerinkuoren takavaihtajan kiinnikkeisiin. Ei sopinut ensin silmään, mutta silmä tottui nopeasti ja päätin antaa mahdollisuuden. Kokopitkä vaijerinkuori vei melkein kokonaan vaijerisarjassa olleen kuoren, joten jouduin ottamaan etuvivulle menevän vaijerinkuoren toisesta sarjasta.

Kiskoin rungon etuvaihtajalle menevän sisäisen putkituksen letkusta löysät pois ja katkaisin sen sopivasti vaihtajan alta siten, että sain pujotettua nokallisia pääteholkkeja vasrten tarkoitetun tiivistekumin putken päähän estämään lian pääsyn sen sisään. Seuraavaksi Jagwiren teflonpäällysteisistä vaijereista toisen pään Campagnololle tarkoitetut nippelit poikki ja pujottamaan vaijereita kuoriin Jagwiren pääteholkkien läpi oikeiden katkaisupituuksien selvittämiseksi. Katkaisumerkit kuoriin, vaijerit ulos ja kuoret poikki. Vaijerit uudelleen paikoilleen vaihtajille asti. Emäputken kylkeen pitänee liimata ankkuri takavaihtaan vaijerin tukemiseksi, katsotaan.

Ketjuhaaran yläpuolen kuminen iskusuoja (27 g) sitoo samalla vaijerin ketjuhaaraan. Ketjuhaaran alapintaan suojateippikalvo. Rungon mukana toimitettu neopren-suoja ei sovi yhtäaikaa kumisuojan kanssa. Istuinhaaran iskualttius jäi vähän arvoitukseksi, tarvinneeko suojaa eli ei, jää nähtäväksi. Vaijerinkuori kulkee vähän ahtaasta välistä keskiön pään yli, etuvaihtajan alta. Kuori pitää sitoa ketjuhaaran välilinkun kylkeen nippusiteellä. Vaijerinkuoren pullotelinekiinnikkeiden ohjaimien kohdalla piti BBB FlexCage (27 g) telineen alle laittaa pari aluslaattaa, jotta teline istui ohjureiden päälle. Korvasin alkuperäiset mustat aluruuvit parilla matala- ja laajakantaisella teräsruuvilla, jotka löytyivät rungon tarvikelaatikosta.

NoTubesin opastusvideo neuvoi pyyhkimään vanteen sisäpinnat karhunkielellä ennen ilmatiiviin teipin asentamista. Ei löytynyt tallista, joten päivä alkoi olla pulkassa...