Napanöyhtää

XM321-kiekossakin oli heittoa vähän joka suuntaan. Sain sen siedettävään kuntoon, vaikka ihan kaikkea pystyheittoa ei edellisen omistajan antaman 'kyydityksen' jäljiltä enää pystynyt korjaamaan, sen verran syvät flat spotit tuohon oli jo jäänyt.

Cannondalen läpiakselinavan purkaminen vaikutti ensin hieman kinkkiseltä. Väliholkki ei suostunut väistämään sen vertaa sivuun, että olisi päässyt lyömään laakeria ulos. Tein työkalun, jossa kuminen sylinteri laajenee mutteria kiristäessä väliholkin sisäpintaa vasten. Tuon avulla sain lyötyä toisen laakerin irti navasta, jonka jälkeen loppu olikin piis-of-keik. Syyksi väliholkin tiukkuuteen paljastui kaksi väliholkin ulkopuolelle asennettua O-rengasta, jotka keskittivät holkin napaan. Jätin ne tarpeettomina pois seuraavan purkukerran helpottamiseksi. Vaikka onhan nyt tuo työkalu...

Avattu napa tuotti pienen positiivisen yllätyksen; toinen laakereista oli aivan ok! Toinenkin herkesi puhdistuksen ja rasvauksen jälkeen siedettävään toimintakuntoon, vaikka jurina toki hieman korvaan särähtääkin. Eli laakerikauppakeikan voi siirtää hieman myöhempään ajankohtaan, kasasin navan ajettavaksi vielä noilla vanhoilla.

Renkaaksi arpoutui Hutsun Mosquito AirLight 2.30 taakse aiemmin laitetun Fat Albertin kaveriksi, se kun oli yksinäinen susi. Sisälle Nokianin 160 grammainen, levy kiinni ja kiekko pyörään. Vielä pikainen jarrusatulan keskitys, niin pyörä olisi ajokunnossa. Kunhan vaan ensin ilmaa sen takajarrun... :o/

Pikaisesti laskettuna hävisi etupäästä joku 600-700 g pyörivää massaa edelliseen set-upiin verrattuna. :o)